AIVOT JA HERMOSTO - Osa 1
Miten hermosto ohjaa kaikkea mitä koet ja teet
Sinä olet aivosi
Ajatus siitä, että olet aivosi, voi kuulostaa yksinkertaiselta – jopa liian itsestään selvältä. Silti tämän ymmärtäminen muuttaa koko tavan, jolla hahmotat kehoasi, tuntemuksiasi ja toimintaasi. Kun ymmärrämme, että jokainen tuntemus, reaktio ja liike syntyy aivojen tuottamana tulkintana, alamme nähdä kehon toiminnan aivan uudella tavalla.
Kaikki, mitä olet elämäsi aikana ajatellut, tuntenut, kokenut, sanonut tai tehnyt, on ollut seurausta aivojesi toiminnasta. Mikään kokemus ei synny suoraan kudoksessa tai iholla, vaan aivoissa, joissa kehosta tuleva tieto tunnistetaan, käsitellään ja tulkitaan. Vasta tämän prosessin jälkeen tuntemukset, ajatukset, liikkeet ja reaktiot tulevat näkyväksi kehossa ja käyttäytymisessä.
Ihminen on aina aivojen tulkinnan tulos
Aivot prosessoivat kaiken sen informaation, jonka hermosto välittää niille: liikkeen, lämpötilan, paineen, kivun, tunteet, kehon sisäiset tilat ja ympäristön vihjeet. Näistä muodostuu sisäinen malli todellisuudesta, arvio siitä, mitä kehossa ja ympärillä tapahtuu. Tämä prosessointi ei pelkästään kuvaa nykyhetkeä, vaan muovaa myös sitä, kuka olet tänään ja kuka voit tulevaisuudessa olla. Jokainen ajatus, tunne ja liike vahvistaa hermoston toimintamalleja ja rakentaa seuraavan hetken kokemusta.
Miten aistimukset syntyvät?
Kun kosketat vaatteen pintaa tai tartut kahvikuppiin, tuntuu siltä kuin kosketus ja lämpö syntyisivät suoraan iholla. Todellisuudessa aistimus ei synny vielä tässä vaiheessa. Reseptorit iholla kyllä aktivoituvat heti ja lähettävät hermoimpulsseja eteenpäin, mutta tuntemusta ei vielä muodostu.
Signaali kulkee ensin ääreishermostoa pitkin selkäytimeen ja sieltä aivorungon alaosiin. Tässä vaiheessa emme vielä ole tietoisia kosketuksesta. Vasta kun impulssi etenee aivojen ylemmille alueille ja aivokuori pääsee prosessoimaan sen, syntyy tietoinen kokemus:
“Minä tunnen kosketuksen ja lämpöä”, jos kahvikupissa on kuumaa juomaa.
Tämä sama periaate pätee kaikkeen muuhunkin: liikkeeseen, kipuun, kehon sisäisiin tiloihin ja tunteisiin. Aistimus syntyy vasta aivoissa, kun ne tulkitsevat signaalin merkityksen.
Aivot prosessoivat valtavan määrän informaatiota
Aivot vastaanottavat joka hetki valtavan määrän tietoa sekä ympäristöstä että kehon sisältä. Näkö, kuulo, tuntoaisti, tasapaino, liikkeen aistiminen ja kehon sisäiset tilat välittävät jatkuvasti signaaleja hermostolle, ja samaan aikaan osa tästä informaatiosta voi olla keskenään ristiriitaista.
Aivot yhdistävät kaiken tämän aiempiin kokemuksiin ja oppimiin malleihin ja muodostavat niiden pohjalta ennusteen siitä, mitä todennäköisesti tapahtuu seuraavaksi. Tämä ennuste ei ole teoreettinen ajatus, vaan hermoston ydin: se määrittää, miltä keho tuntuu, miten liikumme, miten tulkitsemme ärsykkeitä ja kuinka kuormittavaksi ympäristön koemme.
Turvallisuuden tunne syntyy aivoissa, ei ympäristössä
Jos aivot tulkitsevat, että aistijärjestelmille tuleva ärsykemäärä, esimerkiksi kirkkaat valot, melu tai nopeat liikkeet ympärillä, ylittää sen hetkisen kapasiteetin, ne voivat arvioida tilanteen kuormittavaksi, vaikka mitään todellista uhkaa ei olisi. Tämän seurauksena keho reagoi automaattisesti: hengitys tihenee, lihakset jännittyvät, puristamme hampaita yhteen tai vireystila kohoaa.
Reaktiot eivät siis heijasta pelkkää ympäristöä, vaan aivojen ennustetta siitä, miten paljon kuormitusta keho kestää juuri siinä hetkessä.
Aivojen tehtävät
Aivojen tehtävä 1: pitää sinut hengissä
Aivojen ensisijainen tehtävä ei ole täydellisyyteen hiotut suoritukset tai teknisesti virheetön liike. Sen tärkein tehtävä on pitää sinut hengissä. Selviytymisaivot (survival brain), joihin kuuluvat aivorunko, keskiaivot ja talamus, tarkkailevat jatkuvasti sekä kehon sisäistä tilaa että ympäristöstä tulevaa tietoa. Niiden tarkoituksena on arvioida hetki hetkeltä, oletko riittävän turvassa jatkamaan toimintaa.
Selviytymisaivot kysyvät miljoonia kertoja päivässä saman peruskysymyksen:
“Olenko turvassa juuri nyt?”
Jos vastaus on kyllä hermosto sallii kehon toimia rennosti, tarkasti ja joustavasti. Jos taas vastaus on ei, ja aivot ennustavat mahdollisen uhan parin sekunnin päähän ne aktivoivat salamannopeasti suojareaktion, jolloin keho usein jännittyy, hengitys kiihtyy ja syke nousee. Kun turvallisuuden tunne vähenee, hermosto pyrkii välittömästi suojelemaan sinua, mikä vaikuttaa kaikkeen liikkeestä keskittymiseen ja tunteiden säätelyyn.
Aivojen tehtävä 2: tuottaa liikettä
Aivojen toinen keskeinen tehtävä on tuottaa toimintaa eli liikettä. Tällä tarkoitetaan mitä tahansa ulospäin suuntautuvaa toimintaa, jonka avulla ihminen vaikuttaa ympäristöönsä, myös silloin kun fyysinen liikkuminen on rajoittunutta.
Hermoston tuottamia vasteita ovat esimerkiksi:
liike
puhe ja äänen tuotto
ilmeet ja kehonkieli
ajatukset ja sisäinen puhe
tunteet ja tunnetilat
autonomisen hermoston reaktiot
Vaikka ihmisellä olisi vakavia liikehäiriöitä tai fyysisiä rajoitteita esimerkiksi aivo- tai selkäydinvaurion vuoksi, aivot tuottavat silti jonkinlaista toimintaa: ajatuksia, tunteita, hengityksen ja autonomisen hermoston säätelyä sekä ei-sanallista kommunikaatiota. Tästä syystä liike on hermoston näkökulmasta elintärkeää, koska se on ainoa tapa jolla voimme lopulta toimia ja olla vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.
Neuroplastisuus: hermoston kyky muuttua
Hermosto on kehon hierarkian ylin taso, sillä se säätelee käytännössä kaikkea toimintaa: aistitiedon käsittelyä, autonomisia reaktioita, kognitiivisia prosesseja, immuunipuolustusta ja hormonitoimintaa. Kaikki, mitä kehossa tapahtuu, on tavalla tai toisella hermoston ohjaamaa.
Hermosto on myös kehon nopein ja muovautuvin järjestelmä. Hermoston signaalit kulkevat lähes välittömästi, mikä tarkoittaa, että toiminnalliset muutokset voivat tapahtua nopeasti – joskus jopa sekunneissa.
Lisäksi hermostolla on koko kehon suurin mukautumiskyky. Se pystyy rakentamaan, vahvistamaan ja uudelleenjärjestämään hermoverkkoja läpi elämän. Tämä tekee mahdolliseksi suuret muutokset tavoissa, tunteissa, suorituskyvyssä ja oireiden säätelyssä. Neuroplastisuus on siis mekanismi, joka muokkaa meitä joka hetki – myös juuri nyt, kun luet tätä tekstiä.
Kun aivot oppivat mallin joka ei toimi
Sama ilmiö, joka mahdollistaa oppimisen ja palautumisen voi myös ylläpitää toimintamalleja, jotka eivät enää palvele meitä. Aivot vahvistavat mitä tahansa, mitä toistamme riippumatta siitä, onko siitä hyötyä vai haittaa.
Jos vietämme paljon aikaa passiivisina tai kuormitamme itseämme epätarkoituksenmukaisilla tavoilla, tai jäämme kiinni kuormittaviin tunne- ja reagointimalleihin, hermosto tulee niissä paremmaksi, tätä kutsutaan maladaptiiviseksi plastisiteetiksi.
Plastisuus ei erota hyödyllistä oppimista haitallisesta oppimisesta
Hermosto muuttuu vahvimmin silloin, kun ihminen on aktiivinen toimija muutoksessa. Jokainen tietoinen harjoitus, arjen valinta ja pieni toisto ohjaa hermostoa rakentamaan uusia yhteyksiä ja tapoja, jotka tukevat hyvinvointia.
Neuroplastisuuteen perustuva lähestymistapa kehon toiminnan tukemisessa
Toiminnallinen neurologia hyödyntää neuroplastisuutta. Sen tavoitteena on vähentää kipua ja parantaa suorituskykyä harjoittamalla niitä aivojen ja hermoston osa-alueita, jotka alisuoriutuvat tai eivät tuota riittävän selkeää ja luotettavaa signaalia. Oikein kohdennetulla harjoittelulla voidaan ohjata hermostoa rakentamaan selkeämmän ja kehoa paremmin tukevan tavan reagoida, liikkua ja olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.
Riina Hietanen